Ensimmäinen yhteinen vuosi meni lähinnä tappelemiseen ja rajojen asettamiseen. Aluksi en uskaltanut panna sille kunnolla vastaan, mutta pian tajusin, etten voi antaa sen tehdä aina niin kuin se haluaa. Pikkuhiljaa kehityttiin, niin, että seuraavana keväänä sain jo ponin ravaamaan käskystä ilman hirveää ryöstämistä ja rodeota.
Käytiin pitkillä maastolenkeillä, hypittiin maastoesteitä laukkailtiin täysillä mettäteillä. Monta kertaa oli kyllä oikeesti vaaratilanteita, kun poni rupes keulimaan, pukitteli, peruutti ojaan, lähti viemään tai ihan yhtäkkiä hyppäsi pusikkoon. Elämä kävi välillä tosi hankalaksi, kun saatettiin yhdessä risteyksessä junnata sen puoltuntia, keulien ja kotiinpäin yrittäen. Kun kumpikin on tällaisia juntteja, eikä anna periksi missään asiassa, syntyi välillä aikamoinen tappelu
Loppukesästä hankittiin ponille valjaat ja kärryt. Syksy meni sitten ohjasajoa harjoitellessa ja sänkkärillä ajellessa. Monta kertaa kiskottiin kärryt ojasta, kun oli tullut erimielisyyksiä mutta pian sekin alkoi sujua jotenkuten.Seuraavana talvena treenattiin umpihangessa ja tehtiin pitkiä maastoja, sekä väännettiin kentällä ratsain.
Kesä meni sitten mökillä kovassa treenissä, uittaessa ja ponista huolehtien 24/7. Ratsastus jäi tänä kesänä vähemmälle niiden selkävaivojen takia, ajeltiin kärryillä pitkiä lenkkejä ja rämmittiin metässä.
Syksyllä vaihdettiin sitten tallia. Siellä on vähän turvallisemmat maastot kuin tällä edellisellä, joten ei tarvinnut ajella kärryilläkään enää autojen seassa. Pikkuratsastaja alkoi myös käydä tunneilla.
Kevättalvella alettiin ajaa kentällä maastoilun lisäksi. Ja kiinnostus valjakkoajosta heräili. Kevät ja kesä ajettiin kentällä ihan tosissaan ja käytiin taas ponin kanssa pari viikkoa mökillä. Myös Vermossa tuli käytyä ajamassa se driving class. Loppuloma oltiin sitten kaverien hevosen seurana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti